härveli
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- (arkikieltä) laite
- lankojen vyyhteämisessä käytetty pyörivä vyyhdinpuu[2]
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈhærʋeli/
- tavutus: här‧ve‧li
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | härveli | härvelit |
genetiivi | härvelin | härvelien härveleiden härveleitten |
partitiivi | härveliä | härveleitä härvelejä |
akkusatiivi | härveli; härvelin |
härvelit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | härvelissä | härveleissä |
elatiivi | härvelistä | härveleistä |
illatiivi | härveliin | härveleihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | härvelillä | härveleillä |
ablatiivi | härveliltä | härveleiltä |
allatiivi | härvelille | härveleille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | härvelinä | härveleinä |
translatiivi | härveliksi | härveleiksi |
abessiivi | härvelittä | härveleittä |
instruktiivi | – | härvelein |
komitatiivi | – | härveleine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | härveli- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Aiheesta muualla
muokkaa- härveli Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6
- ↑ Juha Kuisma: "Epämääräinen hökötys", Tupenrapinat — Idiomeja ajan uumenista, s. 25. Maahenki, 2015. ISBN 978-952-301-052-9.