Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

härveli (6)[1]

  1. (arkikieltä) laite
  2. lankojen vyyhteämisessä käytetty pyörivä vyyhdinpuu[2]

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈhærʋeli/
  • tavutus: här‧ve‧li

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi härveli härvelit
genetiivi härvelin härvelien
härveleiden
härveleitten
partitiivi härveliä härveleitä
härvelejä
akkusatiivi härveli;
härvelin
härvelit
sisäpaikallissijat
inessiivi härvelissä härveleissä
elatiivi härvelistä härveleistä
illatiivi härveliin härveleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi härvelillä härveleillä
ablatiivi härveliltä härveleiltä
allatiivi härvelille härveleille
muut sijamuodot
essiivi härvelinä härveleinä
translatiivi härveliksi härveleiksi
abessiivi härvelittä härveleittä
instruktiivi härvelein
komitatiivi härveleine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo härveli-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6
  2. Juha Kuisma: "Epämääräinen hökötys", Tupenrapinat — Idiomeja ajan uumenista, s. 25. Maahenki, 2015. ISBN 978-952-301-052-9.