häslääminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahäslääminen (38)
- teonnimi verbistä häslätä
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | häslääminen | häsläämiset |
genetiivi | häsläämisen | häsläämisten häsläämisien |
partitiivi | häsläämistä | häsläämisiä |
akkusatiivi | häslääminen; häsläämisen |
häsläämiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | häsläämisessä | häsläämisissä |
elatiivi | häsläämisestä | häsläämisistä |
illatiivi | häsläämiseen | häsläämisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | häsläämisellä | häsläämisillä |
ablatiivi | häsläämiseltä | häsläämisiltä |
allatiivi | häsläämiselle | häsläämisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | häsläämisenä (häsläämisnä) |
häsläämisinä |
translatiivi | häsläämiseksi | häsläämisiksi |
abessiivi | häsläämisettä | häsläämisittä |
instruktiivi | – | häsläämisin |
komitatiivi | – | häsläämisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | häsläämise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
häsläämis- |