häslääminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahäslääminen (38)
- teonnimi verbistä häslätä
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | häslääminen | häsläämiset |
| genetiivi | häsläämisen | häsläämisten häsläämisien |
| partitiivi | häsläämistä | häsläämisiä |
| akkusatiivi | häslääminen; häsläämisen |
häsläämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | häsläämisessä | häsläämisissä |
| elatiivi | häsläämisestä | häsläämisistä |
| illatiivi | häsläämiseen | häsläämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | häsläämisellä | häsläämisillä |
| ablatiivi | häsläämiseltä | häsläämisiltä |
| allatiivi | häsläämiselle | häsläämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | häsläämisenä (häsläämisnä) |
häsläämisinä |
| translatiivi | häsläämiseksi | häsläämisiksi |
| abessiivi | häsläämisettä | häsläämisittä |
| instruktiivi | – | häsläämisin |
| komitatiivi | – | häsläämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | häsläämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
häsläämis- | |