Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

hätiköinti (5-J)

  1. hätiköiminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈhæt̪iˌkøi̯nt̪i/
  • tavutus: hä‧ti‧köin‧ti

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hätiköinti hätiköinnit
genetiivi hätiköinnin hätiköintien
(hätiköintein)
partitiivi hätiköintiä hätiköintejä
akkusatiivi hätiköinti;
hätiköinnin
hätiköinnit
sisäpaikallissijat
inessiivi hätiköinnissä hätiköinneissä
elatiivi hätiköinnistä hätiköinneistä
illatiivi hätiköintiin hätiköinteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi hätiköinnillä hätiköinneillä
ablatiivi hätiköinniltä hätiköinneiltä
allatiivi hätiköinnille hätiköinneille
muut sijamuodot
essiivi hätiköintinä hätiköinteinä
translatiivi hätiköinniksi hätiköinneiksi
abessiivi hätiköinnittä hätiköinneittä
instruktiivi hätiköinnein
komitatiivi hätiköinteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo hätiköinni-
vahva vartalo hätiköinti-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa