hätyytteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahätyytteleminen (38)
- teonnimi verbistä hätyytellä
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | hätyytteleminen | hätyyttelemiset |
genetiivi | hätyyttelemisen | hätyyttelemisten hätyyttelemisien |
partitiivi | hätyyttelemistä | hätyyttelemisiä |
akkusatiivi | hätyytteleminen; hätyyttelemisen |
hätyyttelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | hätyyttelemisessä | hätyyttelemisissä |
elatiivi | hätyyttelemisestä | hätyyttelemisistä |
illatiivi | hätyyttelemiseen | hätyyttelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | hätyyttelemisellä | hätyyttelemisillä |
ablatiivi | hätyyttelemiseltä | hätyyttelemisiltä |
allatiivi | hätyyttelemiselle | hätyyttelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | hätyyttelemisenä (hätyyttelemisnä) |
hätyyttelemisinä |
translatiivi | hätyyttelemiseksi | hätyyttelemisiksi |
abessiivi | hätyyttelemisettä | hätyyttelemisittä |
instruktiivi | – | hätyyttelemisin |
komitatiivi | – | hätyyttelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | hätyyttelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
hätyyttelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi hätyytellä + johdin -minen