hölkkääjä
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahölkkääjä (10)
- henkilö, joka hölkkää
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈhølkːæːjæ/
- tavutus: hölk‧kää‧jä
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | hölkkääjä | hölkkääjät |
genetiivi | hölkkääjän | hölkkääjien (hölkkääjäin) |
partitiivi | hölkkääjää | hölkkääjiä |
akkusatiivi | hölkkääjä; hölkkääjän |
hölkkääjät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | hölkkääjässä | hölkkääjissä |
elatiivi | hölkkääjästä | hölkkääjistä |
illatiivi | hölkkääjään | hölkkääjiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | hölkkääjällä | hölkkääjillä |
ablatiivi | hölkkääjältä | hölkkääjiltä |
allatiivi | hölkkääjälle | hölkkääjille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | hölkkääjänä | hölkkääjinä |
translatiivi | hölkkääjäksi | hölkkääjiksi |
abessiivi | hölkkääjättä | hölkkääjittä |
instruktiivi | – | hölkkääjin |
komitatiivi | – | hölkkääjine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | hölkkääjä- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaa1. henkilö, joka hölkkää
|
Aiheesta muualla
muokkaa- hölkkääjä Kielitoimiston sanakirjassa