höristeleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahöristeleminen (38)
- teonnimi verbistä höristellä
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | höristeleminen | höristelemiset |
genetiivi | höristelemisen | höristelemisten höristelemisien |
partitiivi | höristelemistä | höristelemisiä |
akkusatiivi | höristeleminen; höristelemisen |
höristelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | höristelemisessä | höristelemisissä |
elatiivi | höristelemisestä | höristelemisistä |
illatiivi | höristelemiseen | höristelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | höristelemisellä | höristelemisillä |
ablatiivi | höristelemiseltä | höristelemisiltä |
allatiivi | höristelemiselle | höristelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | höristelemisenä (höristelemisnä) |
höristelemisinä |
translatiivi | höristelemiseksi | höristelemisiksi |
abessiivi | höristelemisettä | höristelemisittä |
instruktiivi | – | höristelemisin |
komitatiivi | – | höristelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | höristelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
höristelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi höristellä + johdin -minen