höyrystyminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahöyrystyminen (38)
- teonnimi verbistä höyrystyä
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | höyrystyminen | höyrystymiset |
genetiivi | höyrystymisen | höyrystymisten höyrystymisien |
partitiivi | höyrystymistä | höyrystymisiä |
akkusatiivi | höyrystyminen; höyrystymisen |
höyrystymiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | höyrystymisessä | höyrystymisissä |
elatiivi | höyrystymisestä | höyrystymisistä |
illatiivi | höyrystymiseen | höyrystymisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | höyrystymisellä | höyrystymisillä |
ablatiivi | höyrystymiseltä | höyrystymisiltä |
allatiivi | höyrystymiselle | höyrystymisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | höyrystymisenä (höyrystymisnä) |
höyrystymisinä |
translatiivi | höyrystymiseksi | höyrystymisiksi |
abessiivi | höyrystymisettä | höyrystymisittä |
instruktiivi | – | höyrystymisin |
komitatiivi | – | höyrystymisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | höyrystymise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
höyrystymis- |
Etymologia
muokkaaverbi höyrystyä + johdin -minen
Aiheesta muualla
muokkaa- höyrystyminen Tieteen termipankissa