haaliminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahaaliminen (38)
- teonnimi verbistä haalia
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | haaliminen | haalimiset |
| genetiivi | haalimisen | haalimisten haalimisien |
| partitiivi | haalimista | haalimisia |
| akkusatiivi | haaliminen; haalimisen |
haalimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | haalimisessa | haalimisissa |
| elatiivi | haalimisesta | haalimisista |
| illatiivi | haalimiseen | haalimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | haalimisella | haalimisilla |
| ablatiivi | haalimiselta | haalimisilta |
| allatiivi | haalimiselle | haalimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | haalimisena (haalimisna) |
haalimisina |
| translatiivi | haalimiseksi | haalimisiksi |
| abessiivi | haalimisetta | haalimisitta |
| instruktiivi | – | haalimisin |
| komitatiivi | – | haalimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | haalimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
haalimis- | |