Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

haarikka (14-A)

  1. tavallisesti puinen juoma-astia, jossa on kädensijat

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈhɑːrikːɑ/
  • tavutus: haa‧rik‧ka

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi haarikka haarikat
genetiivi haarikan haarikoiden
haarikoitten
haarikkojen
(haarikkain)
partitiivi haarikkaa haarikoita
haarikkoja
akkusatiivi haarikka;
haarikan
haarikat
sisäpaikallissijat
inessiivi haarikassa haarikoissa
elatiivi haarikasta haarikoista
illatiivi haarikkaan haarikkoihin
haarikoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi haarikalla haarikoilla
ablatiivi haarikalta haarikoilta
allatiivi haarikalle haarikoille
muut sijamuodot
essiivi haarikkana haarikkoina
haarikoina
translatiivi haarikaksi haarikoiksi
abessiivi haarikatta haarikoitta
instruktiivi haarikoin
komitatiivi haarikoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo haarika-
vahva vartalo haarikka-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

katajahaarikka

Aiheesta muualla muokkaa