Wikipedia
Katso artikkeli Haastattelu Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

haastattelu (2)[1]

  1. tavallisesti suullinen keskustelu tai kysely, jossa kartoitetaan ja selvitetään asioita
  2. mediassa julkaistu tällainen keskustelu

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈhɑːst̪ɑt̪ˌt̪elu/
  • tavutus: haas‧tat‧te‧lu

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi haastattelu haastattelut
genetiivi haastattelun haastattelujen
haastatteluiden
haastatteluitten
partitiivi haastattelua haastatteluita
haastatteluja
akkusatiivi haastattelu;
haastattelun
haastattelut
sisäpaikallissijat
inessiivi haastattelussa haastatteluissa
elatiivi haastattelusta haastatteluista
illatiivi haastatteluun haastatteluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi haastattelulla haastatteluilla
ablatiivi haastattelulta haastatteluilta
allatiivi haastattelulle haastatteluille
muut sijamuodot
essiivi haastatteluna haastatteluina
translatiivi haastatteluksi haastatteluiksi
abessiivi haastattelutta haastatteluitta
instruktiivi haastatteluin
komitatiivi haastatteluine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo haastattelu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

johdos sanasta haastatella (vahva vartalo haastattele- + -u)

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

haastattelulausunto, haastattelututkimus, katuhaastattelu, kiertohaastattelu, lehtihaastattelu, postihaastattelu, puhelinhaastattelu, radiohaastattelu, revolverihaastattelu, syvähaastattelu, teemahaastattelu

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 2