haffi
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
haffi (5)
- (maantiede) Itämeren etelärannikolle tyypillinen laguunimainen merenlahti
- Laguunirannikoilla on hiekka ajautunut pitkiksi, lahtia sulkeviksi särkiksi. Saksan Itämeren rannikon haffit ovat suuria laguuneja.[1]
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | haffi | haffit |
| genetiivi | haffin | haffien (haffein) |
| partitiivi | haffia | haffeja |
| akkusatiivi | haffi; haffin |
haffit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | haffissa | haffeissa |
| elatiivi | haffista | haffeista |
| illatiivi | haffiin | haffeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | haffilla | haffeilla |
| ablatiivi | haffilta | haffeilta |
| allatiivi | haffille | haffeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | haffina | haffeina |
| translatiivi | haffiksi | haffeiksi |
| abessiivi | haffitta | haffeitta |
| instruktiivi | – | haffein |
| komitatiivi | – | haffeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | haffi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
saksan kielestä, Haff
Käännökset muokkaa
Viitteet muokkaa
- ↑ Hänninen, Kaarlo & Kivirikko, K. E. Yleismaantiede. Kuopio. 1920: s. 107