haihduttava

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä haihtua

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi haihduttava haihduttavat
genetiivi haihduttavan haihduttavien
(haihduttavain)
partitiivi haihduttavaa haihduttavia
akkusatiivi haihduttava;
haihduttavan
haihduttavat
sisäpaikallissijat
inessiivi haihduttavassa haihduttavissa
elatiivi haihduttavasta haihduttavista
illatiivi haihduttavaan haihduttaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi haihduttavalla haihduttavilla
ablatiivi haihduttavalta haihduttavilta
allatiivi haihduttavalle haihduttaville
muut sijamuodot
essiivi haihduttavana haihduttavina
translatiivi haihduttavaksi haihduttaviksi
abessiivi haihduttavatta haihduttavitta
instruktiivi haihduttavin
komitatiivi haihduttavine
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo haihduttava-
vahva vartalo haihduttava-
konsonantti-
vartalo
-

haihduttava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä haihduttaa

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi haihduttava haihduttavat
genetiivi haihduttavan haihduttavien
(haihduttavain)
partitiivi haihduttavaa haihduttavia
akkusatiivi haihduttava;
haihduttavan
haihduttavat
sisäpaikallissijat
inessiivi haihduttavassa haihduttavissa
elatiivi haihduttavasta haihduttavista
illatiivi haihduttavaan haihduttaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi haihduttavalla haihduttavilla
ablatiivi haihduttavalta haihduttavilta
allatiivi haihduttavalle haihduttaville
muut sijamuodot
essiivi haihduttavana haihduttavina
translatiivi haihduttavaksi haihduttaviksi
abessiivi haihduttavatta haihduttavitta
instruktiivi haihduttavin
komitatiivi haihduttavine
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo haihduttava-
vahva vartalo haihduttava-
konsonantti-
vartalo
-