haikaileminen
 |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahaikaileminen (38)
- teonnimi verbistä haikailla
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | haikaileminen | haikailemiset |
| genetiivi | haikailemisen | haikailemisten haikailemisien |
| partitiivi | haikailemista | haikailemisia |
| akkusatiivi | haikaileminen; haikailemisen |
haikailemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | haikailemisessa | haikailemisissa |
| elatiivi | haikailemisesta | haikailemisista |
| illatiivi | haikailemiseen | haikailemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | haikailemisella | haikailemisilla |
| ablatiivi | haikailemiselta | haikailemisilta |
| allatiivi | haikailemiselle | haikailemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | haikailemisena (haikailemisna) |
haikailemisina |
| translatiivi | haikailemiseksi | haikailemisiksi |
| abessiivi | haikailemisetta | haikailemisitta |
| instruktiivi | – | haikailemisin |
| komitatiivi | – | haikailemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | haikailemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
haikailemis- | |