Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

haikailu (2)

  1. haikaileminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈhɑi̯kɑi̯lu/
  • tavutus: hai‧kai‧lu

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi haikailu haikailut
genetiivi haikailun haikailujen
haikailuiden
haikailuitten
partitiivi haikailua haikailuita
haikailuja
akkusatiivi haikailu;
haikailun
haikailut
sisäpaikallissijat
inessiivi haikailussa haikailuissa
elatiivi haikailusta haikailuista
illatiivi haikailuun haikailuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi haikailulla haikailuilla
ablatiivi haikailulta haikailuilta
allatiivi haikailulle haikailuille
muut sijamuodot
essiivi haikailuna haikailuina
translatiivi haikailuksi haikailuiksi
abessiivi haikailutta haikailuitta
instruktiivi haikailuin
komitatiivi haikailuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo haikailu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa