haistava

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä haista

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi haistava haistavat
genetiivi haistavan haistavien
(haistavain)
partitiivi haistavaa haistavia
akkusatiivi haistava;
haistavan
haistavat
sisäpaikallissijat
inessiivi haistavassa haistavissa
elatiivi haistavasta haistavista
illatiivi haistavaan haistaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi haistavalla haistavilla
ablatiivi haistavalta haistavilta
allatiivi haistavalle haistaville
muut sijamuodot
essiivi haistavana haistavina
translatiivi haistavaksi haistaviksi
abessiivi haistavatta haistavitta
instruktiivi haistavin
komitatiivi haistavine
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo haistava-
vahva vartalo haistava-
konsonantti-
vartalo
-

haistava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä haistaa

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi haistava haistavat
genetiivi haistavan haistavien
(haistavain)
partitiivi haistavaa haistavia
akkusatiivi haistava;
haistavan
haistavat
sisäpaikallissijat
inessiivi haistavassa haistavissa
elatiivi haistavasta haistavista
illatiivi haistavaan haistaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi haistavalla haistavilla
ablatiivi haistavalta haistavilta
allatiivi haistavalle haistaville
muut sijamuodot
essiivi haistavana haistavina
translatiivi haistavaksi haistaviksi
abessiivi haistavatta haistavitta
instruktiivi haistavin
komitatiivi haistavine
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo haistava-
vahva vartalo haistava-
konsonantti-
vartalo
-