Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

hakkelus (39)[1]

  1. (keittiö) ruoanvalmistukseen käytettävää veitsellä tai hakkurilla hienoksi pienennettyä lihaa, lihahakkelus, tai silputtuja juureksia, vihanneksia yms.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈhɑkːelus/
  • tavutus: hak‧ke‧lus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hakkelus hakkelukset
genetiivi hakkeluksen hakkelusten
hakkeluksien
partitiivi hakkelusta hakkeluksia
akkusatiivi hakkelus;
hakkeluksen
hakkelukset
sisäpaikallissijat
inessiivi hakkeluksessa hakkeluksissa
elatiivi hakkeluksesta hakkeluksista
illatiivi hakkelukseen hakkeluksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi hakkeluksella hakkeluksilla
ablatiivi hakkelukselta hakkeluksilta
allatiivi hakkelukselle hakkeluksille
muut sijamuodot
essiivi hakkeluksena hakkeluksina
translatiivi hakkelukseksi hakkeluksiksi
abessiivi hakkeluksetta hakkeluksitta
instruktiivi hakkeluksin
komitatiivi hakkeluksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo hakkelukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
hakkelus-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39