hakkelus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- (keittiö) ruoanvalmistukseen käytettävää veitsellä tai hakkurilla hienoksi pienennettyä lihaa, lihahakkelus, tai silputtuja juureksia, vihanneksia yms.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈhɑkːelus/
- tavutus: hak‧ke‧lus
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | hakkelus | hakkelukset |
genetiivi | hakkeluksen | hakkelusten hakkeluksien |
partitiivi | hakkelusta | hakkeluksia |
akkusatiivi | hakkelus; hakkeluksen |
hakkelukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | hakkeluksessa | hakkeluksissa |
elatiivi | hakkeluksesta | hakkeluksista |
illatiivi | hakkelukseen | hakkeluksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | hakkeluksella | hakkeluksilla |
ablatiivi | hakkelukselta | hakkeluksilta |
allatiivi | hakkelukselle | hakkeluksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | hakkeluksena | hakkeluksina |
translatiivi | hakkelukseksi | hakkeluksiksi |
abessiivi | hakkeluksetta | hakkeluksitta |
instruktiivi | – | hakkeluksin |
komitatiivi | – | hakkeluksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | hakkelukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
hakkelus- |
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- hakkelus Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39