Katso myös: Hakki, häkki

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

hakki (5-A)

  1. (arkikieltä) pähkinähakki
    Itäisen alalajin hakit vaeltavat – – Länsi-Eurooppaan, ja vaellusten jäljiltä on Suomeen muodostunut myös pieni tämän alalajin kanta. (lintuatlas.fi)
    Hyvämuistisena varislintuna hakki löytää varastonsa myös lumen alta. (suomenluonto.fi)
  2. (yhdyssanan osana) pähkinähakkien suvun (Nucifraga) lajien nimissä

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hakki hakit
genetiivi hakin hakkien
(hakkein)
partitiivi hakkia hakkeja
akkusatiivi hakki;
hakin
hakit
sisäpaikallissijat
inessiivi hakissa hakeissa
elatiivi hakista hakeista
illatiivi hakkiin hakkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi hakilla hakeilla
ablatiivi hakilta hakeilta
allatiivi hakille hakeille
muut sijamuodot
essiivi hakkina hakkeina
translatiivi hakiksi hakeiksi
abessiivi hakitta hakeitta
instruktiivi hakein
komitatiivi hakkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo haki-
vahva vartalo hakki-
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

amerikanhakki, pähkinähakki