hakkuuttaminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahakkuuttaminen (38)
- teonnimi verbistä hakkuuttaa
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | hakkuuttaminen | hakkuuttamiset |
genetiivi | hakkuuttamisen | hakkuuttamisten hakkuuttamisien |
partitiivi | hakkuuttamista | hakkuuttamisia |
akkusatiivi | hakkuuttaminen; hakkuuttamisen |
hakkuuttamiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | hakkuuttamisessa | hakkuuttamisissa |
elatiivi | hakkuuttamisesta | hakkuuttamisista |
illatiivi | hakkuuttamiseen | hakkuuttamisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | hakkuuttamisella | hakkuuttamisilla |
ablatiivi | hakkuuttamiselta | hakkuuttamisilta |
allatiivi | hakkuuttamiselle | hakkuuttamisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | hakkuuttamisena (hakkuuttamisna) |
hakkuuttamisina |
translatiivi | hakkuuttamiseksi | hakkuuttamisiksi |
abessiivi | hakkuuttamisetta | hakkuuttamisitta |
instruktiivi | – | hakkuuttamisin |
komitatiivi | – | hakkuuttamisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | hakkuuttamise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
hakkuuttamis- |
Etymologia
muokkaa- verbi hakkuuttaa + johdin -minen