halailu
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahalailu (2)
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈhɑlɑi̯lu/
- tavutus: ha‧lai‧lu
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | halailu | halailut |
| genetiivi | halailun | halailujen halailuiden halailuitten |
| partitiivi | halailua | halailuita halailuja |
| akkusatiivi | halailu; halailun |
halailut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | halailussa | halailuissa |
| elatiivi | halailusta | halailuista |
| illatiivi | halailuun | halailuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | halailulla | halailuilla |
| ablatiivi | halailulta | halailuilta |
| allatiivi | halailulle | halailuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | halailuna | halailuina |
| translatiivi | halailuksi | halailuiksi |
| abessiivi | halailutta | halailuitta |
| instruktiivi | – | halailuin |
| komitatiivi | – | halailuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | halailu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaa1. halaileminen
|
Aiheesta muualla
muokkaa- halailu Kielitoimiston sanakirjassa