halal
Katso myös: halál |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahalal (6)
- islaminuskossa sallittu asia, erityisesti ruoka
- Kalevaan on hiljattain avattu turkkilainen lihakauppa, josta saa aitoa halal-lihaa. (aamulehti.fi)
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | halal | halalit |
genetiivi | halalin | halalien halaleiden halaleitten |
partitiivi | halalia | halaleita halaleja |
akkusatiivi | halal; halalin |
halalit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | halalissa | halaleissa |
elatiivi | halalista | halaleista |
illatiivi | halaliin | halaleihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | halalilla | halaleilla |
ablatiivi | halalilta | halaleilta |
allatiivi | halalille | halaleille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | halalina | halaleina |
translatiivi | halaliksi | halaleiksi |
abessiivi | halalitta | halaleitta |
instruktiivi | – | halalein |
komitatiivi | – | halaleine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | halali- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |