halkeileminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahalkeileminen (38)
- teonnimi verbistä halkeilla
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | halkeileminen | halkeilemiset |
| genetiivi | halkeilemisen | halkeilemisten halkeilemisien |
| partitiivi | halkeilemista | halkeilemisia |
| akkusatiivi | halkeileminen; halkeilemisen |
halkeilemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | halkeilemisessa | halkeilemisissa |
| elatiivi | halkeilemisesta | halkeilemisista |
| illatiivi | halkeilemiseen | halkeilemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | halkeilemisella | halkeilemisilla |
| ablatiivi | halkeilemiselta | halkeilemisilta |
| allatiivi | halkeilemiselle | halkeilemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | halkeilemisena (halkeilemisna) |
halkeilemisina |
| translatiivi | halkeilemiseksi | halkeilemisiksi |
| abessiivi | halkeilemisetta | halkeilemisitta |
| instruktiivi | – | halkeilemisin |
| komitatiivi | – | halkeilemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | halkeilemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
halkeilemis- | |