halkonut

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä halkoa

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi halkonut halkoneet
genetiivi halkoneen halkoneiden
halkoneitten
partitiivi halkonutta halkoneita
akkusatiivi halkonut; halkoneen halkoneet
sisäpaikallissijat
inessiivi halkoneessa halkoneissa
elatiivi halkoneesta halkoneista
illatiivi halkoneeseen halkoneisiin
halkoneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi halkoneella halkoneilla
ablatiivi halkoneelta halkoneilta
allatiivi halkoneelle halkoneille
muut sijamuodot
essiivi halkoneena halkoneina
translatiivi halkoneeksi halkoneiksi
abessiivi halkoneetta halkoneitta
instruktiivi halkonein
komitatiivi halkoneine