hallitseminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahallitseminen (38)
- teonnimi verbistä hallita
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | hallitseminen | hallitsemiset |
genetiivi | hallitsemisen | hallitsemisten hallitsemisien |
partitiivi | hallitsemista | hallitsemisia |
akkusatiivi | hallitseminen; hallitsemisen |
hallitsemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | hallitsemisessa | hallitsemisissa |
elatiivi | hallitsemisesta | hallitsemisista |
illatiivi | hallitsemiseen | hallitsemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | hallitsemisella | hallitsemisilla |
ablatiivi | hallitsemiselta | hallitsemisilta |
allatiivi | hallitsemiselle | hallitsemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | hallitsemisena (hallitsemisna) |
hallitsemisina |
translatiivi | hallitsemiseksi | hallitsemisiksi |
abessiivi | hallitsemisetta | hallitsemisitta |
instruktiivi | – | hallitsemisin |
komitatiivi | – | hallitsemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | hallitsemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
hallitsemis- |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaa1. hallitsijana oleminen
|