Katso myös: Halme

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

halme (48)[1]

  1. (kaskettu) viljelysmaa

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈhɑlmeˣ/
  • tavutus: hal‧me

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi halme halmeet
genetiivi halmeen halmeiden
halmeitten
partitiivi halmetta halmeita
akkusatiivi halme;
halmeen
halmeet
sisäpaikallissijat
inessiivi halmeessa halmeissa
elatiivi halmeesta halmeista
illatiivi halmeeseen halmeisiin
halmeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi halmeella halmeilla
ablatiivi halmeelta halmeilta
allatiivi halmeelle halmeille
muut sijamuodot
essiivi halmeena halmeina
translatiivi halmeeksi halmeiksi
abessiivi halmeetta halmeitta
instruktiivi halmein
komitatiivi halmeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo halmee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
halmet-

Idiomit muokkaa

  • Ei näy mailla eikä halmeilla. Ei missään.

Aiheesta muualla muokkaa

  • halme Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48