halogeeni
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahalogeeni (5)
- (kemia) jokin jaksollisen järjestelmän 7. pääryhmän vahvasti epämetallisista keskenään samankaltaisista aineista: astatiini, bromi, fluori, jodi ja kloori
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈhɑloˌgeːni/
- tavutus: ha‧lo‧gee‧ni
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | halogeen | halogeenit |
| genetiivi | halogeenin | halogeenien (halogeenein) |
| partitiivi | halogeenia | halogeeneja |
| akkusatiivi | halogeen; halogeenin |
halogeenit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | halogeenissa | halogeeneissa |
| elatiivi | halogeenista | halogeeneista |
| illatiivi | halogeeniin | halogeeneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | halogeenilla | halogeeneilla |
| ablatiivi | halogeenilta | halogeeneilta |
| allatiivi | halogeenille | halogeeneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | halogeenina | halogeeneina |
| translatiivi | halogeeniksi | halogeeneiksi |
| abessiivi | halogeenitta | halogeeneitta |
| instruktiivi | – | halogeenein |
| komitatiivi | – | halogeeneine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | halogeeni- | |
| vahva vartalo | halogeeni- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |