SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

haltija (12)

  1. (oikeustiede) henkilö, jolla on hallintaoikeus tai tosiasiallinen hallinta kiinteään tai irtaimeen omaisuuteen; ei välttämättä omistaja
    Jos autolla on rekisterissä sekä omistaja että haltija, haltija on verovelvollinen.
  2. haltia, luonnossa tai kodin piirissä vaikuttava uskomusolento

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi haltija haltijat
genetiivi haltijan haltijoiden
haltijoitten
(haltijain)
partitiivi haltijaa haltijoita
akkusatiivi haltija;
haltijan
haltijat
sisäpaikallissijat
inessiivi haltijassa haltijoissa
elatiivi haltijasta haltijoista
illatiivi haltijaan haltijoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi haltijalla haltijoilla
ablatiivi haltijalta haltijoilta
allatiivi haltijalle haltijoille
muut sijamuodot
essiivi haltijana haltijoina
translatiivi haltijaksi haltijoiksi
abessiivi haltijatta haltijoitta
instruktiivi haltijoin
komitatiivi haltijoine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

vanha germaaninen laina[1]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

SynonyymitMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

haltijakortti, haltijaosake, haltijapaperi, haltijavelkakirja

Aiheesta muuallaMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 360. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.
  2. STT. (25.10.2013). "Haltia vai haltija?" Iltalehti. Viitattu 5.2.2014.