hangoitteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahangoitteleminen (38)
- teonnimi verbistä hangoitella
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | hangoitteleminen | hangoittelemiset |
genetiivi | hangoittelemisen | hangoittelemisten hangoittelemisien |
partitiivi | hangoittelemista | hangoittelemisia |
akkusatiivi | hangoitteleminen; hangoittelemisen |
hangoittelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | hangoittelemisessa | hangoittelemisissa |
elatiivi | hangoittelemisesta | hangoittelemisista |
illatiivi | hangoittelemiseen | hangoittelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | hangoittelemisella | hangoittelemisilla |
ablatiivi | hangoittelemiselta | hangoittelemisilta |
allatiivi | hangoittelemiselle | hangoittelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | hangoittelemisena (hangoittelemisna) |
hangoittelemisina |
translatiivi | hangoittelemiseksi | hangoittelemisiksi |
abessiivi | hangoittelemisetta | hangoittelemisitta |
instruktiivi | – | hangoittelemisin |
komitatiivi | – | hangoittelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | hangoittelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
hangoittelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi hangoitella + johdin -minen