hannaaminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahannaaminen (38)
- teonnimi verbistä hannata
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hannaaminen | hannaamiset |
| genetiivi | hannaamisen | hannaamisten hannaamisien |
| partitiivi | hannaamista | hannaamisia |
| akkusatiivi | hannaaminen; hannaamisen |
hannaamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hannaamisessa | hannaamisissa |
| elatiivi | hannaamisesta | hannaamisista |
| illatiivi | hannaamiseen | hannaamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hannaamisella | hannaamisilla |
| ablatiivi | hannaamiselta | hannaamisilta |
| allatiivi | hannaamiselle | hannaamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hannaamisena (hannaamisna) |
hannaamisina |
| translatiivi | hannaamiseksi | hannaamisiksi |
| abessiivi | hannaamisetta | hannaamisitta |
| instruktiivi | – | hannaamisin |
| komitatiivi | – | hannaamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hannaamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
hannaamis- | |