happamoitettu
Suomi
muokkaaAdjektiivi
muokkaahappamoitettu (1-C) (komparatiivi happamoitetumpi, superlatiivi happamoitetuin) (taivutus[luo])
- sellainen, jolle on aiheutettu happamoituminen
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈhɑpːɑmoi̯t̪et̪ːu/
Etymologia
muokkaa- verbimuodosta
Liittyvät sanat
muokkaaSynonyymit
muokkaaVerbi
muokkaahappamoitettu
- (taivutusmuoto) passiivin partisiipin perfekti verbistä happamoittaa
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | happamoitettu | happamoitetut |
| genetiivi | happamoitetun | happamoitettujen |
| partitiivi | happamoitettua | happamoitettuja |
| akkusatiivi | happamoitettu; happamoitetun |
happamoitetut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | happamoitetussa | happamoitetuissa |
| elatiivi | happamoitetusta | happamoitetuista |
| illatiivi | happamoitettuun | happamoitettuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | happamoitetulla | happamoitetuilla |
| ablatiivi | happamoitetulta | happamoitetuilta |
| allatiivi | happamoitetulle | happamoitetuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | happamoitettuna | happamoitettuina |
| translatiivi | happamoitetuksi | happamoitetuiksi |
| abessiivi | happamoitetutta | happamoitetuitta |
| instruktiivi | – | happamoitetuin |
| komitatiivi | – | happamoitettuine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | {{{vart.vok}}} | |
| heikko vartalo | {{{vart.heik}}} | |
| vahva vartalo | {{{vart.vah}}} | |
| konsonantti- vartalo |
{{{vart.kons}}} | |