hapuileminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahapuileminen (38)
- teonnimi verbistä hapuilla
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hapuileminen | hapuilemiset |
| genetiivi | hapuilemisen | hapuilemisten hapuilemisien |
| partitiivi | hapuilemista | hapuilemisia |
| akkusatiivi | hapuileminen; hapuilemisen |
hapuilemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hapuilemisessa | hapuilemisissa |
| elatiivi | hapuilemisesta | hapuilemisista |
| illatiivi | hapuilemiseen | hapuilemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hapuilemisella | hapuilemisilla |
| ablatiivi | hapuilemiselta | hapuilemisilta |
| allatiivi | hapuilemiselle | hapuilemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hapuilemisena (hapuilemisna) |
hapuilemisina |
| translatiivi | hapuilemiseksi | hapuilemisiksi |
| abessiivi | hapuilemisetta | hapuilemisitta |
| instruktiivi | – | hapuilemisin |
| komitatiivi | – | hapuilemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hapuilemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
hapuilemis- | |