harhauttaminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaharhauttaminen (38)
- se, että harhautetaan
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈhɑrhɑut̪ːɑminen/ tai /ˈhɑrhɑu̯t̪ːɑminen/
- tavutus: har‧ha‧ut‧ta‧mi‧nen / har‧haut‧ta‧mi‧nen
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | harhauttaminen | harhauttamiset |
| genetiivi | harhauttamisen | harhauttamisten harhauttamisien |
| partitiivi | harhauttamista | harhauttamisia |
| akkusatiivi | harhauttaminen; harhauttamisen |
harhauttamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | harhauttamisessa | harhauttamisissa |
| elatiivi | harhauttamisesta | harhauttamisista |
| illatiivi | harhauttamiseen | harhauttamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | harhauttamisella | harhauttamisilla |
| ablatiivi | harhauttamiselta | harhauttamisilta |
| allatiivi | harhauttamiselle | harhauttamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | harhauttamisena (harhauttamisna) |
harhauttamisina |
| translatiivi | harhauttamiseksi | harhauttamisiksi |
| abessiivi | harhauttamisetta | harhauttamisitta |
| instruktiivi | – | harhauttamisin |
| komitatiivi | – | harhauttamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | harhauttamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
harhauttamis- | |
Etymologia
muokkaa- teonnimi verbistä harhauttaa