harhauttanut
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
harhauttanut (47)
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä harhauttaa
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | harhauttanut | harhauttaneet |
| genetiivi | harhauttaneen | harhauttaneiden harhauttaneitten |
| partitiivi | harhauttanutta | harhauttaneita |
| akkusatiivi | harhauttanut; harhauttaneen | harhauttaneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | harhauttaneessa | harhauttaneissa |
| elatiivi | harhauttaneesta | harhauttaneista |
| illatiivi | harhauttaneeseen | harhauttaneisiin harhauttaneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | harhauttaneella | harhauttaneilla |
| ablatiivi | harhauttaneelta | harhauttaneilta |
| allatiivi | harhauttaneelle | harhauttaneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | harhauttaneena | harhauttaneina |
| translatiivi | harhauttaneeksi | harhauttaneiksi |
| abessiivi | harhauttaneetta | harhauttaneitta |
| instruktiivi | – | harhauttanein |
| komitatiivi | – | harhauttaneine |