harhautuminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaharhautuminen (38)
- teonnimi verbistä harhautua
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | harhautuminen | harhautumiset |
| genetiivi | harhautumisen | harhautumisten harhautumisien |
| partitiivi | harhautumista | harhautumisia |
| akkusatiivi | harhautuminen; harhautumisen |
harhautumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | harhautumisessa | harhautumisissa |
| elatiivi | harhautumisesta | harhautumisista |
| illatiivi | harhautumiseen | harhautumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | harhautumisella | harhautumisilla |
| ablatiivi | harhautumiselta | harhautumisilta |
| allatiivi | harhautumiselle | harhautumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | harhautumisena (harhautumisna) |
harhautumisina |
| translatiivi | harhautumiseksi | harhautumisiksi |
| abessiivi | harhautumisetta | harhautumisitta |
| instruktiivi | – | harhautumisin |
| komitatiivi | – | harhautumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | harhautumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
harhautumis- | |