Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

harmonisointi (5-J)[1]

  1. (politiikka) saattaminen toisien maiden tai kansainvälisiä käytäntöjä tai lakeja vastaavaksi
    Harmonisoinnilla varmistetaan EU:n toimivaltaan kuuluvilla aloilla, että eri EU-maiden soveltamissa säännöissä asetetaan samat velvoitteet kaikkien maiden kansalaisille ja että kaikissa EU-maissa sovelletaan tiettyjä vähimmäisvaatimuksia. (europa.eu)

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi harmonisointi harmonisoinnit
genetiivi harmonisoinnin harmonisointien
(harmonisointein)
partitiivi harmonisointia harmonisointeja
akkusatiivi harmonisointi;
harmonisoinnin
harmonisoinnit
sisäpaikallissijat
inessiivi harmonisoinnissa harmonisoinneissa
elatiivi harmonisoinnista harmonisoinneista
illatiivi harmonisointiin harmonisointeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi harmonisoinnilla harmonisoinneilla
ablatiivi harmonisoinnilta harmonisoinneilta
allatiivi harmonisoinnille harmonisoinneille
muut sijamuodot
essiivi harmonisointina harmonisointeina
translatiivi harmonisoinniksi harmonisoinneiksi
abessiivi harmonisoinnitta harmonisoinneitta
instruktiivi harmonisoinnein
komitatiivi harmonisointeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo harmonisoinni-
vahva vartalo harmonisointi-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-J