harominen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaharominen (38)
- teonnimi verbistä haroa
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | harominen | haromiset |
| genetiivi | haromisen | haromisten haromisien |
| partitiivi | haromista | haromisia |
| akkusatiivi | harominen; haromisen |
haromiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | haromisessa | haromisissa |
| elatiivi | haromisesta | haromisista |
| illatiivi | haromiseen | haromisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | haromisella | haromisilla |
| ablatiivi | haromiselta | haromisilta |
| allatiivi | haromiselle | haromisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | haromisena (haromisna) |
haromisina |
| translatiivi | haromiseksi | haromisiksi |
| abessiivi | haromisetta | haromisitta |
| instruktiivi | – | haromisin |
| komitatiivi | – | haromisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | haromise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
haromis- | |