harottanut

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä harottaa

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi harottanut harottaneet
genetiivi harottaneen harottaneiden
harottaneitten
partitiivi harottanutta harottaneita
akkusatiivi harottanut; harottaneen harottaneet
sisäpaikallissijat
inessiivi harottaneessa harottaneissa
elatiivi harottaneesta harottaneista
illatiivi harottaneeseen harottaneisiin
harottaneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi harottaneella harottaneilla
ablatiivi harottaneelta harottaneilta
allatiivi harottaneelle harottaneille
muut sijamuodot
essiivi harottaneena harottaneina
translatiivi harottaneeksi harottaneiksi
abessiivi harottaneetta harottaneitta
instruktiivi harottanein
komitatiivi harottaneine