harottava

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä haroa

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi harottava harottavat
genetiivi harottavan harottavien
(harottavain)
partitiivi harottavaa harottavia
akkusatiivi harottava; harottavan harottavat
sisäpaikallissijat
inessiivi harottavassa harottavissa
elatiivi harottavasta harottavista
illatiivi harottavaan harottaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi harottavalla harottavilla
ablatiivi harottavalta harottavilta
allatiivi harottavalle harottaville
muut sijamuodot
essiivi harottavana harottavina
translatiivi harottavaksi harottaviksi
abessiivi harottavatta harottavitta
instruktiivi harottavin
komitatiivi harottavine

harottava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä harottaa

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi harottava harottavat
genetiivi harottavan harottavien
(harottavain)
partitiivi harottavaa harottavia
akkusatiivi harottava; harottavan harottavat
sisäpaikallissijat
inessiivi harottavassa harottavissa
elatiivi harottavasta harottavista
illatiivi harottavaan harottaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi harottavalla harottavilla
ablatiivi harottavalta harottavilta
allatiivi harottavalle harottaville
muut sijamuodot
essiivi harottavana harottavina
translatiivi harottavaksi harottaviksi
abessiivi harottavatta harottavitta
instruktiivi harottavin
komitatiivi harottavine