harsiminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaharsiminen (38)
- teonnimi verbistä harsia
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | harsiminen | harsimiset |
| genetiivi | harsimisen | harsimisten harsimisien |
| partitiivi | harsimista | harsimisia |
| akkusatiivi | harsiminen; harsimisen |
harsimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | harsimisessa | harsimisissa |
| elatiivi | harsimisesta | harsimisista |
| illatiivi | harsimiseen | harsimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | harsimisella | harsimisilla |
| ablatiivi | harsimiselta | harsimisilta |
| allatiivi | harsimiselle | harsimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | harsimisena (harsimisna) |
harsimisina |
| translatiivi | harsimiseksi | harsimisiksi |
| abessiivi | harsimisetta | harsimisitta |
| instruktiivi | – | harsimisin |
| komitatiivi | – | harsimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | harsimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
harsimis- | |