hauduttava

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä hautua

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hauduttava hauduttavat
genetiivi hauduttavan hauduttavien
(hauduttavain)
partitiivi hauduttavaa hauduttavia
akkusatiivi hauduttava;
hauduttavan
hauduttavat
sisäpaikallissijat
inessiivi hauduttavassa hauduttavissa
elatiivi hauduttavasta hauduttavista
illatiivi hauduttavaan hauduttaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi hauduttavalla hauduttavilla
ablatiivi hauduttavalta hauduttavilta
allatiivi hauduttavalle hauduttaville
muut sijamuodot
essiivi hauduttavana hauduttavina
translatiivi hauduttavaksi hauduttaviksi
abessiivi hauduttavatta hauduttavitta
instruktiivi hauduttavin
komitatiivi hauduttavine
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo hauduttava-
vahva vartalo hauduttava-
konsonantti-
vartalo
-

hauduttava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä hauduttaa

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hauduttava hauduttavat
genetiivi hauduttavan hauduttavien
(hauduttavain)
partitiivi hauduttavaa hauduttavia
akkusatiivi hauduttava;
hauduttavan
hauduttavat
sisäpaikallissijat
inessiivi hauduttavassa hauduttavissa
elatiivi hauduttavasta hauduttavista
illatiivi hauduttavaan hauduttaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi hauduttavalla hauduttavilla
ablatiivi hauduttavalta hauduttavilta
allatiivi hauduttavalle hauduttaville
muut sijamuodot
essiivi hauduttavana hauduttavina
translatiivi hauduttavaksi hauduttaviksi
abessiivi hauduttavatta hauduttavitta
instruktiivi hauduttavin
komitatiivi hauduttavine
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo hauduttava-
vahva vartalo hauduttava-
konsonantti-
vartalo
-