haukahteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahaukahteleminen (38)
- teonnimi verbistä haukahdella
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | haukahteleminen | haukahtelemiset |
genetiivi | haukahtelemisen | haukahtelemisten haukahtelemisien |
partitiivi | haukahtelemista | haukahtelemisia |
akkusatiivi | haukahteleminen; haukahtelemisen |
haukahtelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | haukahtelemisessa | haukahtelemisissa |
elatiivi | haukahtelemisesta | haukahtelemisista |
illatiivi | haukahtelemiseen | haukahtelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | haukahtelemisella | haukahtelemisilla |
ablatiivi | haukahtelemiselta | haukahtelemisilta |
allatiivi | haukahtelemiselle | haukahtelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | haukahtelemisena (haukahtelemisna) |
haukahtelemisina |
translatiivi | haukahtelemiseksi | haukahtelemisiksi |
abessiivi | haukahtelemisetta | haukahtelemisitta |
instruktiivi | – | haukahtelemisin |
komitatiivi | – | haukahtelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | haukahtelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
haukahtelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi haukahdella + johdin -minen