haukottelu
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahaukottelu (2)
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈhɑu̯kot̪ˌt̪elu/
- tavutus: hau‧kot‧te‧lu
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | haukottelu | haukottelut |
genetiivi | haukottelun | haukottelujen haukotteluiden haukotteluitten |
partitiivi | haukottelua | haukotteluita haukotteluja |
akkusatiivi | haukottelu; haukottelun |
haukottelut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | haukottelussa | haukotteluissa |
elatiivi | haukottelusta | haukotteluista |
illatiivi | haukotteluun | haukotteluihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | haukottelulla | haukotteluilla |
ablatiivi | haukottelulta | haukotteluilta |
allatiivi | haukottelulle | haukotteluille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | haukotteluna | haukotteluina |
translatiivi | haukotteluksi | haukotteluiksi |
abessiivi | haukottelutta | haukotteluitta |
instruktiivi | – | haukotteluin |
komitatiivi | – | haukotteluine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | haukottelu- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaa- verbi haukotella + johdin -u
Käännökset
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- haukottelu Kielitoimiston sanakirjassa