haukotus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- väsymykseen tai kyllästymiseen yhdistetty refleksi, joka pakottaa syvään hengitykseen suun kautta
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈhɑu̯kot̪us/
- tavutus: hau‧ko‧tus
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | haukotus | haukotukset |
genetiivi | haukotuksen | haukotusten haukotuksien |
partitiivi | haukotusta | haukotuksia |
akkusatiivi | haukotus; haukotuksen |
haukotukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | haukotuksessa | haukotuksissa |
elatiivi | haukotuksesta | haukotuksista |
illatiivi | haukotukseen | haukotuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | haukotuksella | haukotuksilla |
ablatiivi | haukotukselta | haukotuksilta |
allatiivi | haukotukselle | haukotuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | haukotuksena | haukotuksina |
translatiivi | haukotukseksi | haukotuksiksi |
abessiivi | haukotuksetta | haukotuksitta |
instruktiivi | – | haukotuksin |
komitatiivi | – | haukotuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | haukotukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
haukotus- |
Käännökset
muokkaa1. väsymykseen tai kyllästymiseen yhdistetty refleksi, joka pakottaa syvään hengitykseen suun kautta
|
|
Aiheesta muualla
muokkaa- haukotus Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39