havainnoiminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahavainnoiminen (38)
- teonnimi verbistä havainnoida
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | havainnoiminen | havainnoimiset |
genetiivi | havainnoimisen | havainnoimisten havainnoimisien |
partitiivi | havainnoimista | havainnoimisia |
akkusatiivi | havainnoiminen; havainnoimisen |
havainnoimiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | havainnoimisessa | havainnoimisissa |
elatiivi | havainnoimisesta | havainnoimisista |
illatiivi | havainnoimiseen | havainnoimisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | havainnoimisella | havainnoimisilla |
ablatiivi | havainnoimiselta | havainnoimisilta |
allatiivi | havainnoimiselle | havainnoimisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | havainnoimisena (havainnoimisna) |
havainnoimisina |
translatiivi | havainnoimiseksi | havainnoimisiksi |
abessiivi | havainnoimisetta | havainnoimisitta |
instruktiivi | – | havainnoimisin |
komitatiivi | – | havainnoimisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | havainnoimise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
havainnoimis- |
Etymologia
muokkaa- verbi havainnoida + johdin -minen