havu
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahavu (1)
- sellaisen puun, jonka lehteä vastaava kasvinosa on pitkä ja kapea neulanen, lehvästön osasta käytettävä nimitys
- Haudalle laskettiin havuista tehty seppele.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈhɑʋu/, [ˈhɑ̝ʋu]
- tavutus: ha‧vu
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | havu | havut |
| genetiivi | havun | havujen |
| partitiivi | havua | havuja |
| akkusatiivi | havu; havun |
havut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | havussa | havuissa |
| elatiivi | havusta | havuista |
| illatiivi | havuun | havuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | havulla | havuilla |
| ablatiivi | havulta | havuilta |
| allatiivi | havulle | havuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | havuna | havuina |
| translatiivi | havuksi | havuiksi |
| abessiivi | havutta | havuitta |
| instruktiivi | – | havuin |
| komitatiivi | – | havuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | havu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Liittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- verbit: havuttaa
Yhdyssanat
muokkaahavuaita, havuhalko, havukasa, havukate, havukirva, havukirves, havuköynnös, havulaavu, havumaja, havumetsä, havunneulanen, havunoksa, havupuu, havusammal, havuseppele, jalkahavu, katajanhavu, katehavu, kuivikehavu, kutuhavu, kuusenhavu, lattiahavu, männynhavu, porrashavu, suojahavu