Substantiivi

muokkaa

hehkeys (40)[1]

  1. se, että on hehkeä

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈhehkeys/ tai /ˈhehkey̯s/
  • tavutus: heh‧ke‧ys / heh‧keys

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hehkeys hehkeydet
genetiivi hehkeyden hehkeyksien
partitiivi hehkeyttä hehkeyksiä
akkusatiivi hehkeys;
hehkeyden
hehkeydet
sisäpaikallissijat
inessiivi hehkeydessä hehkeyksissä
elatiivi hehkeydestä hehkeyksistä
illatiivi hehkeyteen hehkeyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi hehkeydellä hehkeyksillä
ablatiivi hehkeydeltä hehkeyksiltä
allatiivi hehkeydelle hehkeyksille
muut sijamuodot
essiivi hehkeytenä hehkeyksinä
translatiivi hehkeydeksi hehkeyksiksi
abessiivi hehkeydettä hehkeyksittä
instruktiivi hehkeyksin
komitatiivi hehkeyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo hehkeyde-
vahva vartalo hehkeyte-
konsonantti-
vartalo
hehkeyt-

Etymologia

muokkaa

sanan hehkeä vartalosta hehke- ja suffiksista -ys

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • hehkeys Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40