Substantiivi

muokkaa

hehku (1)

  1. tavallisesti liekitön palo, valo- ja lämpösäteily, hohde, paahde
  2. kuumotus, säihky, loiste, väriloisto

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈhehku/
  • tavutus: heh‧ku

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hehku hehkut
genetiivi hehkun hehkujen
partitiivi hehkua hehkuja
akkusatiivi hehku;
hehkun
hehkut
sisäpaikallissijat
inessiivi hehkussa hehkuissa
elatiivi hehkusta hehkuista
illatiivi hehkuun hehkuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi hehkulla hehkuilla
ablatiivi hehkulta hehkuilta
allatiivi hehkulle hehkuille
muut sijamuodot
essiivi hehkuna hehkuina
translatiivi hehkuksi hehkuiksi
abessiivi hehkutta hehkuitta
instruktiivi hehkuin
komitatiivi hehkuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo hehku-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

hehkudiodi, hehkukatodi, hehkukuula, hehkukuumuus, hehkulamppu, hehkulanka, hehkumieli, hehkupoltin, hehkusukka, hehkusytytys, hehkutulppa, hehkuvalo, hehkuviini, punahehku, purppurahehku, syyshehku, valkohehku, värihehku

Aiheesta muualla

muokkaa
  • hehku Kielitoimiston sanakirjassa