Wikipedia
Katso artikkeli Heijastin Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
 
polkupyörän heijastin

Substantiivi

muokkaa

heijastin (33)[1]

  1. valoa tai säteilyä heijastava pinta tai rakennelma
    Reaktorisydäntä ympäröi ns. raskas heijastin.
  2. liikutettava heijastava pinta tai levy, jota käytetään valokuvauksessa heijastamaan valoa kohteeseen
  3. jalankulkijan pitämä heijastava esine, joka heijastaa ajovalojen valoa ja parantaa näkyvyyttä etenkin pimeällä; myös moottorittomissa ajoneuvoissa tai perävaunuissa käytettävä valoa heijastava laite

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈhei̯jɑst̪in/
  • tavutus: hei‧jas‧tin

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi heijastin heijastimet
genetiivi heijastimen heijastimien
heijastinten
partitiivi heijastinta heijastimia
akkusatiivi heijastin;
heijastimen
heijastimet
sisäpaikallissijat
inessiivi heijastimessa heijastimissa
elatiivi heijastimesta heijastimista
illatiivi heijastimeen heijastimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi heijastimella heijastimilla
ablatiivi heijastimelta heijastimilta
allatiivi heijastimelle heijastimille
muut sijamuodot
essiivi heijastimena
(heijastinna)
heijastimina
translatiivi heijastimeksi heijastimiksi
abessiivi heijastimetta heijastimitta
instruktiivi heijastimin
komitatiivi heijastimine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo heijastime-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
heijastin-

Etymologia

muokkaa

verbistä heijastaa

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

heijastinkalvo, heijastinliivi, heijastinnauha, heijastintarra, takaheijastin, tutkaheijastin

Aiheesta muualla

muokkaa

heijastin

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä heijastaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 33