heikkeneminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaheikkeneminen (38)
- teonnimi verbistä heiketä
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | heikkeneminen | heikkenemiset |
genetiivi | heikkenemisen | heikkenemisten heikkenemisien |
partitiivi | heikkenemistä | heikkenemisiä |
akkusatiivi | heikkeneminen; heikkenemisen |
heikkenemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | heikkenemisessä | heikkenemisissä |
elatiivi | heikkenemisestä | heikkenemisistä |
illatiivi | heikkenemiseen | heikkenemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | heikkenemisellä | heikkenemisillä |
ablatiivi | heikkenemiseltä | heikkenemisiltä |
allatiivi | heikkenemiselle | heikkenemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | heikkenemisenä (heikkenemisnä) |
heikkenemisinä |
translatiivi | heikkenemiseksi | heikkenemisiksi |
abessiivi | heikkenemisettä | heikkenemisittä |
instruktiivi | – | heikkenemisin |
komitatiivi | – | heikkenemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | heikkenemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
heikkenemis- |
Etymologia
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- heikkeneminen Tieteen termipankissa