heilahteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaheilahteleminen (38)
- teonnimi verbistä heilahdella
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | heilahteleminen | heilahtelemiset |
| genetiivi | heilahtelemisen | heilahtelemisten heilahtelemisien |
| partitiivi | heilahtelemista | heilahtelemisia |
| akkusatiivi | heilahteleminen; heilahtelemisen |
heilahtelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | heilahtelemisessa | heilahtelemisissa |
| elatiivi | heilahtelemisesta | heilahtelemisista |
| illatiivi | heilahtelemiseen | heilahtelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | heilahtelemisella | heilahtelemisilla |
| ablatiivi | heilahtelemiselta | heilahtelemisilta |
| allatiivi | heilahtelemiselle | heilahtelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | heilahtelemisena (heilahtelemisna) |
heilahtelemisina |
| translatiivi | heilahtelemiseksi | heilahtelemisiksi |
| abessiivi | heilahtelemisetta | heilahtelemisitta |
| instruktiivi | – | heilahtelemisin |
| komitatiivi | – | heilahtelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | heilahtelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
heilahtelemis- | |
Etymologia
muokkaa- verbi heilahdella + johdin -minen