heilahtelu

Suomi

Substantiivi

heilahtelu (2)

heilahteleminen

Ääntäminen

IPA: /ˈhei̯lɑhˌt̪elu/
tavutus: hei‧lah‧te‧lu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	heilahtelu	heilahtelut
genetiivi	heilahtelun	heilahtelujen heilahteluiden heilahteluitten
partitiivi	heilahtelua	heilahteluita heilahteluja
akkusatiivi	heilahtelu; heilahtelun	heilahtelut
sisäpaikallissijat
inessiivi	heilahtelussa	heilahteluissa
elatiivi	heilahtelusta	heilahteluista
illatiivi	heilahteluun	heilahteluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	heilahtelulla	heilahteluilla
ablatiivi	heilahtelulta	heilahteluilta
allatiivi	heilahtelulle	heilahteluille
muut sijamuodot
essiivi	heilahteluna	heilahteluina
translatiivi	heilahteluksi	heilahteluiksi
abessiivi	heilahtelutta	heilahteluitta
instruktiivi	–	heilahteluin
komitatiivi	–	heilahteluine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	heilahtelu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

verbi heilahdella ((vahva) vokaalivartalo heilahtel|e-) + johdin -u

Käännökset

1. heilahteleminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

heilahtelu Kielitoimiston sanakirjassa
heilahtelu Tieteen termipankissa